JOULUNOVELLI

Ripset liikahtavat, luomet aukeavat, muut pysyvät paikallaan. Makaan sängylläni, viime jouluna saadussa vaaleansinisessä yöasussa ja katson valkoista kattoani. Haluan tuntea jokaisen hetken, haluan lillua joulun lämpömassassa, joka tällä hetkellä on varastoitunut höyhenpeittooni. Joulun fanfaarit alkavat pauhaamaan päässäni, kuin sata satakieltä laulaisi samaan aikaan joulun ilosanomaa. Tänään on jouluaatto!

Vielä nuorena aikuisenakin lapsenmielinen vilpitön joulu-ilo on jokaisen odotetun päivän arvoinen. Tiedän jo, että kun astelen valkoisia puisia portaita alakertaan, kuulen joulupukin linjan käyvän kuumana, aivan kuten joka vuosi. Ja aivan kuten joka vuosi, pysähdyn viimeiselle portaalle ja hymyilen. Tänään minulla on kaikki. 

Kuten joka vuosi, meillä ainakin noudatetaan kaikkia samoja perinteitä, jotka tehdään samassa järjestyksessä. Ei ole kyse orjallisesta perfektioinnista, vaan oman henkisen kulttuurin läpikäymisestä. Se on kuin tärkeää itsensä toteuttamista! Joulu ei kuitenkaan ole kiinni siitä, ovatko haarukat ja veitset pöydällä sojottamassa kaikki kohti koillista tasan kello kahdeksantoista illalla. Vaan siitä, että ne ovat ehkä pöydässä jossain vaiheessa kyllä, mutta ne voidaan tuoda sinne vaikka yhteisvoimin jos muuten ei kerkiä. Joulun taikasana onkin YHDESSÄ - joulua ympäröivä ilon ilmamassa tulee juuri siitä. 

Jouluna ihminen kaipaa yhteyttä toiseen. Jonkun jolle ojentaa imellytettyä perunalaatikkoa joulupöydässä, jonkun jonka kanssa katsoa joulurauhan julistusta ja etsiä mantelia joulupuurosta. Mantelin etsiminen läheisen ihmisen kanssa on etuoikeus - on etuoikeus saada jakaa asioita, mutta myös antaa toiselle sama jakamisen tunne. Ilman sinua hän saattaisi etsiä manteliaan yksin muiden ollessa niin kiireisiä. Jouluna kaikki huokuvat samanlaista yhteydentunnetta ja sen voi saada vaikka omasta lemmikistään, ihmisistä television kautta, sukulaisista facebookkissa, skypepuhelusta maailman toiselle puolelle.. 

Joulu on niin ihanaa aikaa, mutta monelle siihen liittyy myös jäävuorellinen paineita. Joskus tällaisena perheen vanhimpana lapsena sitä miettii, että onko kaikkeen odotukseen ja kutkutukseen lisättävä negatiivinen sävy? Vaikka kiire ja jouluhulina kuuluvat vahvasti joulunodotukseen, ikään kuin tekevät siitä kokonaisen, onko kiireen pakollista olla negatiivinen asia? Entä jos jouluna olisikin lupa myös epäonnistua, ilman että joulu epäonnistuu? Entä jos graavilohet olisivatkin ylisuolattuja, mutta silti olisi kivaa? Entä jos ulkona ei sadakaan lunta, mutta jouluvalot vilkkuvat silti talven pimeydessä? Entä jos joulu ei olisikaan kiinni siitä miten yksittäiset asiat onnistuvat, vaan siitä tunteesta joka on kokonaisvaltainen ja ylittää jopa valtioiden rajat?

Sillä tänään. Tänään, myös Sinulla on kaikki.

Rauhaisaa joulunodotusta jokaiselle ihanalle asiakkaallemme,

Toivottaa

Sandra &muu Detalji-tiimi

-Sandra

Detalji boutique

Kalastajantie 3,

Espoo

INSTAGRAM & PINTEREST: detaljiboutique